Googlen 13 miljardia euroa Suomessa

Torstaiaamuna olin sijoittajatapahtumassa, jonka aiheena oli energian seuraava suuri sijoitusmahdollisuus. Vieraileva vastuullisuustutkija piti pääpuheenvuoron, ja sali oli täynnä sijoittajia – sellaista porukkaa, joka oikeasti kirjoittaa shekkejä – pohtimassa ääneen, mihin rahojen pitäisi seuraavaksi mennä.

Kaksi päivää aiemmin Google oli sitoutunut vähintään 13 miljardin euron investointeihin Suomen tekoälyinfrastruktuuriin, jaettuna Haminaan, Kajaaniin, Muhokselle ja Vaalaan vuosina 2027 ja 2028 rakennettavaksi. Se on suurin yksittäinen investointi, jonka Google on koskaan tehnyt Euroopassa.

Ajoitus oli siis hyvä ja huone oikea. Puhuttiin sähköntuotannosta, tuotantokapasiteetista ja varsin pitkään sääntelystä sekä viranomaiskaappauksesta, mikä on ihan ymmärrettävää, koska se puoli todellakin syö hankkeita elävältä. Verkot, jakelu ja varastointi mainittiin ehkä kahdesti, ja vietin loppuaamun miettien, oliko se varsinainen ongelma juuri siinä.

Kannatan rakentamista, jos energiainfrastruktuuri kasvaa sen mukana ja ympäristökustannukset hoidetaan kuntoon. Työskentelen tekoälyn parissa ja käytän tätä laskentakapasiteettia itsekin, joten haluan, että se rakennetaan kunnolla. Ilmoitus ei kerro minulle tarpeeksi siitä, miten se käytännössä tapahtuu.

Googlen ilmoittama luku on 37 000 tuettua työpaikkaa, joista noin 16 000 rakentamisessa, sekä 3,6 miljardia euroa vuodessa lisää Suomen BKT:hen.

Haluan tietää, kuinka paljon tästä työllisyydestä säilyy rakentamisen jälkeen, joka tässä tapauksessa päättyy vuonna 2028. Valmiin konesalin pyörittäminen vaatii huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin sen rakentaminen. Otsikoiden työpaikkaluvun pitäisi tehdä tämä ero selväksi.

Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid on rajoittanut uusien sähkövarastojen liittämistä verkkoon Etelä-Suomessa viime vuodesta lähtien aina vuoteen 2029 saakka. Varastointi mainittiin aamupäivän keskustelussa ehkä kahdesti. Olisin halunnut kuulla lisää näistä rajoituksista, varsinkin kun samalle alueelle on tulossa uutta kysyntää.

Ymmärrän kyllä, miksi keskustelu keskittyi tuotantoon: turbiini tai voimalaitos on helposti hahmotettava investointi, jolla on ilmoitettu kapasiteetti. Tuotannon lisääminen ei kuitenkaan ratkaise sitä, miten sähkö saadaan paikkoihin, joissa sitä tarvitaan, ja silloin kun sitä tarvitaan. Liittämisrajoitukset ansaitsisivat huomiota myös sijoituskeskustelussa.

Minulla oli samankaltainen huoli Plan A -kirjoituksessani: vain yhden resurssin laskeminen voi jättää muut rajoitteet keskustelun ulkopuolelle.

Mittakaavaa on vaikea hahmottaa. Fingrid on vastaanottanut yli 50 000 MW:n edestä konesalien liittymiskyselyitä, kun Suomen huippukulutus on noin 15 000 MW. Kaikkea tätä ei tietenkään rakenneta, kyselyt ovat halpoja ja spekulatiivisia, ja kaikki kyselevät tarjouksia useasta paikasta.

Elokuun puoliväliin mennessä hankkeet, jotka olivat jo allekirjoittaneet liittymissopimuksen, vastasivat kuitenkin lähes 5 gigawattia, ja rakenteilla tai jo toiminnassa olevat sähkökattilahankkeet tuovat siihen päälle yli 3 GW lisää. Jos vain nämä jo sovitut konesalihankkeet toteutuvat, Suomen sähkönkulutus kasvaa noin 40 prosenttia vuoteen 2025 verrattuna.

Fingridin oma investointiohjelma mahdollistaa noin 10 GW uutta teollista kulutusta ja vaatii lähes miljardin euron kantaverkkoinvestoinnit pelkästään Etelä-Suomessa. Heidän selvityksensä mukaan laitosten sijoittaminen lähemmäs tuotantoa vapauttaisi samasta ohjelmasta jopa 20 GW lisää liityntäkapasiteettia, mikä on kohtelias tapa sanoa, että paikat, joihin ihmiset tällä hetkellä haluavat rakentaa, ovat vääriä.

Hinnat ovat jo liikkuneet. Tammi–kesäkuun keskimääräinen spot-hinta nousi vuoden 2025 38,7 eurosta per MWh vuoden 2026 71,7 euroon per MWh, eli noin 85 % edellisvuodesta. Myös Suomessa tämä on huomattu. Tämän vuoden heinäkuun 1. päivästä alkaen konesalien käyttämä sähkö siirrettiin alemmasta veroluokasta yleiseen veroluokkaan, eli valtio on jo päättänyt, etteivät nämä ole sama asia kuin paperitehdas.

Talven futuurit viittaavat korkeimmillaan hieman yli 10 snt/kWh kuukausikeskiarvoihin. Löytämäni ennusteen mukaan konesalien kasvu nostaa hintoja noin 10 % vuosittain vuoteen 2030 mennessä, ja tuntipiikit saattavat nousta noin 90 senttiin kilowattitunnilta suunnilleen 30 tunnin ajan vuodessa. Nämä arviot ennakoivat korkeampia kustannuksia kotitalouksille, mutta ne eivät tue alkuperäistä pelkoani siitä, että ihmisillä ei olisi varaa lämmittää kotejaan.

Mielestäni toimijoiden pitäisi kattaa se lisäinfrastruktuuri ja ne säätökustannukset, joita niiden kysyntä aiheuttaa. En halua, että nämä kustannukset siirretään kotitalouksien laskuihin samalla kun sijoitustuotot menevät operaattoreille.

Jos Google sijoittaa 13 miljardia euroa rakennuksiin täällä, haluaisin nähdä merkittävän panostuksen myös energiainfrastruktuuriin. Yksi järjestely, jota kannattaisin, olisi yhteisomistus Suomen valtion kanssa siten, että infrastruktuuri siirtyisi ajan myötä julkiseen omistukseen. Silloin maalle jäisi jotain muutakin käteen kuin pelkät konesalit.

Googlen Haminan toimipiste tekee jo osan siitä, mitä toivoisin. He ostivat entisen paperitehtaan vuonna 2009, jäähdyttävät laitosta merivedellä ja heillä on lämmöntalteenotto, jonka on määrä kattaa jopa 80 % kaupungin kaukolämpöverkon vuotuisesta lämmöntarpeesta. Hukkalämmön hyödyntäminen paikallisesti on juuri sellaista integraatiota, jota peräänkuulutin Plan A -tekstissä.

Se, mihin suhtaudun yhä skeptisesti, on kaikki nauhanleikkauksen jälkeinen. Mitkä laitokset rakennetaan osallistumaan kokonaisuuteen ja mitkä erillisiksi saarekkeiksi, kuka siitä päättää ja tarkistaako kukaan tilannetta vuonna 2031, kun uutisarvo on jo mennyt. Hamina on parikymmentä vuotta vanha kohde, jossa on kokonaisen paperitehtaan verran valmista infrastruktuuria ja rantaviivaa vieressä. Muhos ja Vaala eivät ole Hamina. Ennen kuin kukaan juhlii, haluaisinkin tietää, saavatko ne kolme muuta samanlaisen kohtelun, vai onko Hamina vain se kohde, jota esitellään vieraille.

Kotimatkalla mietin, voisiko hukkalämmöllä tuottaa sähköä ja vähentää laitoksen verkkokuormitusta. Ongelmana on sen matala lämpötila.

Konesalin hukkalämpö tulee ulos karkeasti 15–70 °C:ssa, tyypillisesti noin 38 °C:ssa. Se on matalan lämpötilan lämpöä, ja matalan lämpötilan muuntaminen sähköksi on termodynaamisesti toivotonta. Niin pienestä lämpötilaerosta saatu hyötysuhde on minimaalinen, ja sen talteenottoon tarvittavat laitteet maksavat enemmän kuin sähkön arvo on. Siksi katsaukset päätyvätkin poikkeuksetta kaukolämpöön. Kunnallinen kaukolämpöverkko kaipaa noin 66 °C:ta, lämpöpumppu voi nostaa lämmön 38 asteesta 66 asteeseen melko edullisesti, ja silloin lämpö käytetään lämpönä, mihin se oikeasti soveltuu.

Se tekee kaukolämmöstä huomattavasti käytännöllisemmän tavan hyödyntää lämpöä kuin sähköntuotanto siitä.

Ajatuksen laajempi versio häiritsee minua silti. Vuonna 2026 teemme sähköä edelleen pääasiassa keittämällä vettä turbiinin pyörittämiseksi, kyseessä on 1800-luvun laite paremmalla metallurgialla. Ylikriittisistä CO2-sykleistä tehdään tutkimusta, ne ovat tehokkaampia ja huomattavasti kompaktimpia, enkä tiedä asiasta tarpeeksi sanoakseni johtaako se mihinkään, mutta joka kerta kun luen tämän rakennusbuumin energiapuolesta, huomaan kuinka suuri osa siitä on höyryä.

Nostin sääntelyn esiin keskustelussa, koska mielestäni kuntien välinen koordinointi ansaitsee enemmän huomiota.

Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat fyysisesti yhtä yhtenäistä taajama-aluetta. Rajan yli voi ajaa huomaamatta sitä. Ne ovat erillisiä kuntia, joilla on erillinen politiikka, ja ne kilpailevat keskenään samoista kehityshankkeista 5,5 miljoonan asukkaan maassa. Jokainen osa tuota kilpailua viivästyttää asioita, jotka tapahtuisivat joka tapauksessa, ja viivästyksestä maksavat kaikki.

En vastusta sääntelyä sinänsä. Sääntelyn avulla pidetään huoli siitä, ettei ympäristöpuoli mene päin helvettiä, ja haluan sitä lisää sinne, mistä se tällä hetkellä puuttuu. Vastustan vain menettelyllistä kitkaa, joka ei suojele mitään ja hidastaa kaikkea, ja pieni maa, joka jakautuu kilpaileviksi läänityksiksi saman maapalan äärellä, on juuri sitä.

Ehdotuksessa täytyy olla tapa ratkaista mukana olevien kuntien väliset erimielisyydet. Muuten yhteinen infrastruktuurihanke voi pysähtyä, vaikka jokainen kunta kannattaisi hanketta yleisellä tasolla.

Sain tietää tästä vasta jälkikäteen, ja toivoisin todella, että sali olisi tiennyt siitä.

LUMI sijaitsee CSC:n konesalissa Kajaanissa. Se on yksi Euroopan tehokkaimmista koneista yli 550 petaflopsillaan, ja sen omistaa Euroopan komission EuroHPC-yhteisyritys yhdentoista maan konsortion toimiessa isäntänä. Puolet kapasiteetista kuuluu EuroHPC:lle ja se jaetaan eurooppalaisille tutkijoille vertaisarvioinnin kautta, toinen puoli kuuluu konsortiomaille, ja jopa 20 % EuroHPC:n osuudesta on varattu teollisuudelle ja pienemmille yrityksille. EuroHPC allekirjoitti sopimuksen LUMI-AI-koneesta tämän vuoden elokuun 31. päivänä.

Kajaani on yksi neljästä paikkakunnasta Googlen ilmoituksessa.

Olisin halunnut keskustella tästä 13 miljardin euron ilmoituksen rinnalla. LUMI tarjoaa valmiin esimerkin julkisesta laskentatehon jaosta samassa kaupungissa, mutta asia ei tullut salissa esille.

Oma intressini, koska se muovaa kaikkea edellä mainittua. Työskentelen tällä alalla ja rakennan asioita tämän laskentakapasiteetin varaan. Olen viettänyt viimeisen vuoden agenttimuistin parissa kilpaillen yritysten kanssa, joilla on satakertainen rahoitus minuun verrattuna. Huomaan jatkuvasti, että resurssi, johon kaikki syytävät miljardeja, ei ole oikeasti minun saatavillani, eikä useimpien kehittäjien tai pienten yritysten saatavilla. Se on saatavilla tiettyyn hintaan, ja hinta erottelee porukan.

Se on se osa, jonka muuttaisin ennen mitään muuta tässä tekstissä. Pitäisi olla laskentakapasiteettia, jota tavalliset kehittäjät voivat oikeasti saada käyttöönsä. Suuret yritykset voivat ostaa tiensä ohi, mikä on ihan normaalia ja ok, mutta osa kapasiteetista pitäisi varata, samalla tavalla kuin LUMI varaa osuuden tutkijoille ja osuuden pienemmille yrityksille. Ja kaikella julkisesti rahoitetulla pitäisi olla todelliset toimitusvelvoitteet, jotta siitä ei tule vain hitaampaa pilvipalvelua.

50 GW kyselyitä, enkä silti saa kunnon allokaatiota keräämättä rahoituskierrosta. Se on asia, joka minua aidosti ärsyttää, ja iso osa epäilyksistäni tätä rakennusbuumia kohtaan alkaa juuri siitä.

Mietin myös jäähdytysvettä ja sitä, mitä tapahtuu kuivana vuonna. Suomi on vesirikas maa ja Hamina käyttää merivettä, joten tarvitsisin kohdekohtaista tietoa arvioidakseni vaikutuksia paikallisiin järviin ja vesivaroihin.

Se kuitenkin iskee kovaa kaikkialla muualla. Arizonassa, Texasissa, Espanjassa, Chilessä. Paikoissa, joissa konesalien vedenotto kilpailee maatalouden ja kunnallisen vesihuollon kanssa, ja joissa ei ole merivettä turvana. Ja se ihmisten vakioheitto, että vesi vain sataa takaisin alas, ei ole mikään vastaus. Yhdeltä valuma-alueelta otettu vesi sataa jonnekin muualle, mikä tarkoittaa kuivuutta yhdessä paikassa ja tulvaa toisessa, ja maatalous on siinä välissä ottavana osapuolena.

Suomen olosuhteet eivät ratkaise konesalien vesikysymystä muualla.

Haluaisin julkisen selvityksen siitä, mitä kantaverkkouudistuksia nämä laitokset tarvitsevat, kuka ne maksaa ja miten edistymistä seurataan vuoteen 2029 asti. Ihmisillä, joihin rakentaminen vaikuttaa, pitäisi olla sananvaltaa näissä päätöksissä, myös niillä, jotka eivät työskentele energia- tai tekoälyalalla.

Hamina ja LUMI ovat hyödyllisiä esimerkkejä, joista aloittaa. Ennen seuraavaa sijoituskeskustelua haluaisin tietää, mitkä uusista laitoksista pystyvät hyödyntämään hukkalämpöä samalla tavalla, ja tuleeko uutta laskentakapasiteettia saataville julkisen jakoprosessin kautta.

~ A.